Retkellä uudessa kodissa

Nyt vihdoin koitti se päivä, kun talo on virallisesti meidän. Kaupan yhdeydessä siirtyi samalla  mukavat 5000m2 maata siihen ympärille hoidettavaksi. Vaimon ollessa töissä, emme me lasten kanssa malttaneet olla lähtemättä tarkemmalle tutustumisretkelle uuteen kotiin. Lapset odottivat kovasti pääsevänsä leikkimään pihapiiriin sekä suunnittelemaan omien huoneidensa järjestystä. Pakkasimme evääksi kuumaa maitokaakaota sekä välipalakeksejä. Auto oli muutenkin täysi, kun mukaan piti saada mahtumaan kaksi lämpöpatteria sekä ilmastointikanavan eristerulla..

Takapihan puutarhaa

Päivä sattui olemaan vielä kaiken lisäksi aurinkoinen, ettei valostakaan ollut puutetta. Saavuimme talolle parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun iltapäiväaurinko paistoi hienosti metsänreunasta keittiön ikkunoihin. Laitoimme lasten kanssa patterit laulamaan viileämpiin huoneisiin ja lähdimme tutkimaan tilamme aarteita. Paikansimme takametsästä parhaimmat majapuut kesän rakennusprojektia varten. Lisäksi tutkimme, mitä kaikkia eläimiä maillamme liikkuu. Ainakin kaikkea jänisten ja kettujen kokoisia tulemme varmasti tulevaisuudessa näkemään. Sitten sitä onkin mukava istuskella keittiössä ja katsella pupujen vierailuja porkkanamaan reunalla.

Suuntasimmekin sisälle meidän pienelle eväsretkelle. Kuuma kaakao maistui ainakin hieman flunssaiselle pojulle. Istuimme keittiössä ja lapset päivittelivät, emmekö voisi muuttaa jo. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Yläpohja kaipaa lisäeristystä, kellariin asennetaan lämminvesivaraaja, talo liitetään kunnalliseen viemäriverkkoon ja yläkertaan rakennetaan kodinhoitohuone. Näiden lisäksi on ohjelmassa vaikka minkälaista kaikkea pientä puuhaa, joita on tarkoitus tehdä myös asumisen yhteydessä.

Seuraavaksi projekti jatkuu nuohoojan vierailulla keskiviikkona. Toivotaan saavamme käyttölupa ainakin neljälle tulisijalle. Sen viidennen, yläkerran pönttöuunin, tulipesä kaipaa pientä muurarin paikkausta. Lisäksi talon piippu kaipaa kyllä hattua tulevaisuuden vahinkojen välttämiseksi. Niiden suhteen aikataulu on vielä avoin, joskin ne olisi mukava saada kuntoon ennen muuttoa.

Tekemistä riittää ja kaikki apu otetaan kyllä vastaan. Puutarhaa lasten kanssa tutkiessamme totesimme sen olevan laajemman parantelun tarpeessa. Siispä pidämme alkukesästä puutarhatalkoot, kunhan kevätkasvu on lähtenyt hyvin käyntiin.

Juuri nyt on kuitenkin aikaa hetki nauttia ja antaa mielen levätä siinä ajatuksessa, että tänne me jäämme :)

"Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa".

Ylläoleva lausahdus on omalla laillaan täyttä totta. Onneksi köyhällä on kuitenkin varaa ostaa kallis tuote käytettynä (halvalla). Meillä yhden oikeissa töissä käyvän taloudessa on otettava huomioon, että menot eivät voi olla kovinkaan suuret. Onneksi monet ihmiset ymmärtävät käytettyjen ja ylimääräisten tavaroiden myyntiarvon. Me olemme oppineet ymmärtämään niiden käyttöarvon.  

Kun pohdimme talon ostoa tammikuussa, mietimme kauttaaltaan talossa tehtävien remonttien tarvetta. Perehdyimme iltaisin lasten jo nukkuessa vanhojen talojen ominaisuuksiin sekä korjausmenetelmiin. Netti onkin täynnä monenlaisia remonttivinkkejä ja -ohjeita, kunhan niitä seuloo hieman terveellä maalaisjärjellä. Vanhaa taloa remontoidessa ja asuttaessa on tehtävä itselleen selväksi, ettei vanhaa pidä rakentaa uusien rakennusohjeiden mukaisesti. Löysimme siis myös lukuisia ohjeita siitä, miten remontoida itselleen perustavanlaatuisia ongelmia. Onneksi ohjeet olivat pääpiirteittäin ihan käyttökelpoisia. Hyvää informaatiota löytyi mm. Perinnemestari.fi-sivustolta.

Yläkerran keittiö

Tärkeimpänä ohjeistuksena vanhan korjaajat pitävät sitä, ettei tule remontoida mitään kunnossa olevaa. Tämä lausahdus tietenkin viittaa talon perusrakenteisiin, ei niinkään sisustuksellisiin pintoihin. Meidän remonttitarve onneksi tulee ainakin toistaiseksi käsittämään ennemänkin pintoja kuin rakenteellisia osia. Poikkeuksena kodinhoitohuone, jonka aiomme rakentaa yläkerran keittiön paikalle. Keittiön kalusteet itsessään tulevat palvelemaan kodinhoitohuoneen kaappitilana sekä työtasona - ovien levyt menevät vaihtoon. Vasemmalla olevan uunin tilalle tulee ensihätään pesukone ja jossain vaiheessa myös kuivausrumpu. Tämä kaikki siis tullaan rajaamaan omaksi huoneekseen kevyin väliseinin. 

Tarkoituksenamme on siis tehdä taloon tarvittavia perusparannuksia ja korjauksia pitkällä aikavälillä. Tärkeimmät, mm. lämminvesivaraaja sekä kunnallinen viemäriliitäntä, hoidamme kuntoon jo ennen muuttoa. Muut perusparannukset on tarkoitus toteuttaa asumisen yhteydessä.

Rakennustarvikkeitakin voi saada halvalla. Marssimalla rautakauppaan ja maksamalla sen, mitä pyydetään, voi pienikin remontti tulla kalliiksi. Meissä on kuitenkin 50% laihialaisverta, mikä ei anna lupaa maksaa kaikesta listahintaa. Remonttikustannusten minimoiminen alkoikin meillä siitä, että budjetoimme kaiken mahdollisen "listahinnoilla". Tämän jälkeen pohdimme, mitä kaikkea näistä voi toteuttaa käytetyillä tai ylimääräiseksi jääneillä materiaaleilla. Lisäksi avasimme suumme ystäviämme ja  tuttujamme kohdatessa, jolloin edessämme avautui uudenlaisia kontakteja. Selailemme myös jatkuvasti nettikirpputoreja mm. tori.fi sekä findit.fi, joiden kautta olemme löytäneet mm. tuuletuskanavan käyttämättömät eristeet (kaupasta 120€, ylijäämänä 40€). Huomenna käymme katsomassa kenties sopivaa sohvakalustoa. Työkaverilta ylimääräiseksi jääneet puhallusvillasäkitkin tulevat tarpeeseen, kunhan hinnasta sovitaan. Hankintalistalla ovat vielä ainakin suihkukaappi, pesualtaan alle tuleva lipasto, lavuaari sekä lattiakaakelit wc-tilaan ja kodinhoitohuoneeseen. Parasta tässä kierrätys/uusiokäyttö -kuviossa on toistaiseksi ollut se, että meidän ei ole kertaakaan tarvinnut tinkiä meidän tyylistä eikä hinnastakaan.

Jos sinulla on antaa vinkki ylijääneistä rakennustarvikkeista tai sisustusmateriaaleista, kerro toki :)

Lähellä kaupantekopäivää

Vielä muutama päivä ja yksi suurimmista päätöksistämme käy toteen - ostamme ensimmäisen kotimme! Eikä mitä tahansa kotia, vaan arvokkaan vanhuksen, hirsirunkoisen omakotitalon. Vuosien haaveilu ja suunnittelu käy jopa hieman itsellemmekin yllättäen toteen.

Me 2007

Aloitimme omakotitalosta unelmoinnin jo seurusteluaikoinamme vuosikymmen sitten. Katselimme vanhoja taloja nuoruuden sinisilmin ja haaveilimme sellaisen ostamisesta paikasta riippumatta - kunhan talo olisi hieno. Alle parikymppiset talovanhuksista haaveilevat saivat asuntonäytöissä osakseen lievää hymyilyä. Aika ei ollut kuitenkaan tuolloin oikea ja lastemme syntymät siirsivät opiskelevan pariskunnan suunnitelmia tuonnemaksi. Muutimme opintojen perässä kotoa pois ja lapsuuden tuttu asumismuoto muuttui vieraammaksi elementtiasumiseksi. Kerrostaloelämän hyvät ja huonot puolet tulivat tutuiksi.


Kuitenkin noin reilu vuosi sitten teimme päätöksen muuttaa vuosien poissaolon jälkeen takaisin synnyinseudullemme Pohjanmaalle. Päätöstä vauhdittivat mm. vanhemman lapsemme koulunkäynnin aloitus sekä meistä sen pidempään opiskelleen opiskelujen jatkuminen Vaasassa. Vuokra-asumiseen tottuneena muutimme luonnollisesti vuokra-asuntoon, joskin hieman ilmavamman oloiseen rivitaloon. Asetuimme aloillemme ja toivoimme löytävämme unelmiemme kodin samasta kylästä, aloittihan tyttömme koulunkäynninkin lähikoulussa. Kävimme niissä muutamassa asuntonäytössä, joita kylällämme järjestettiin syksyn ja alkutalven aikana, mutta näin "lähellä" kaupunkia ei rahalle saatava vastine oikein miellyttänyt meitä. Toki myynnissä oli pari meidänkin makuun sopivaa omakotitaloa, hinnat olivat vaivaiset 700–800 000€.

Juuri ennen joulua saimme kuulla, että lastemme mummun ja paapan kylällä, tästä n. 10km eteläänpäin, on hiljaisessa myynnissä vanha omakotitalo. Hiljainen myynti tarkoitti sitä, että pari kyläläistä tiesi talon tulevan myyntiin. Tämä tieto tavoitti myös meidän - kiitos mummun ja paapan. Tämä talo ei ollut meille täysin tuntematon, sillä vuosia aiemmin, kyseisellä alueella metsäretkellä ollessamme, olimme "erehdyksessä" ajautuneet sen pihapiiriin. Ihastelimme yhdessä talon taitekattoa sekä suunnattoman leveitä nurkkalautoja. Ihastuimme talon malliin sekä kauniiseen pihapiiriin. Tämä talo kävi silloin tällöin vuosien varrella mielessämme ja vilahti keskusteluissamme haaveilessamme vanhoista ja hienoista taloista. Kuitenkin nyt yhtäkkiä pääsimme tutustumaan siihen aivan uudesta näkökulmasta. Nyt emme olleet muualla, nyt olimme täällä - ja nyt tämä talo voisi olla kotimme!?!

Kävimme pariin otteeseen katsomassa taloa heti joulun jälkeen. Toisen kerran jälkeen pankki lupasi laskea vähäiset roposemme ja lupasimme myyjälle pohtia vakavasti talon ostoa.
Omakotitaloasuminen oli meille molemmille entuudestaan tuttua - tosin lapsuudesta ja nuoruudesta katsottuna. Yhtäkkiä se, mitä piti omakotitaloasumisen hienoutena ja hyvänä puolena, yrittikin näyttäytyä epävarmuustekijänä ja mahdollisena uhkana. Keskustelimme päivien ajan, onko meistä tähän? Riittääkö varat? Jaksammeko jatkuvaa puurallia ja pönttöuunien patinaa? Mitä jos talo onkin nykytrendin mukainen homepommi, josta käteen jää vain velka ja arvoton pantti? Kun tuli aika tehdä päätöksiä, ei vuosien romanttiset haaveet yhtäkkiä tuntuneetkaan painavan vaakakupissa paljoakaan, realiteetit sitäkin enemmän. Tilannetta pahensi vielä se, että pankki myönsi meille lainan..

Joskus on vain otettava riskejä. Joku tietenkin voisi kyseenalaistaa, kannattaako niitä ottaa tavallisen ihmisen suurimpien hankintojen kohdalla. No, vanha talo on tavalla tai toisella aina riski. Toisaalta se on myös mahdollisuus - elämäntapa. Myyjä teetti mielenrauhaksemme kuntotarkastuksen, joskaan sen sisältö ei tuonut valtavasti uutta tietoa. Kaikki oli kuivaa eikä kosteusvaurioista ollut merkkejä.

Mielessä pyörivät vielä kysymykset pidentyvistä työ- ja koulumatkoista, tytön koulun vaihtumisesta, asettumisesta uuteen asuinkuntaan sekä paljon muusta. Ennen kauppakirjan kirjoittamista hankimme toisen autonkin kulkemisen helpottamiseksi.
Oikeastaan on mahdotonta sanoa, missä kohtaa varsinainen päätös pääsi syntymään. Kenties viimeistään siinä, kun allekirjoitimme lainasopimuksen. Sekään ei varsinaisesti vielä sitonut meitä asuntokauppaan, mutta tässä vaiheessa kaikki oli jo selvää. Meistä tulee tilallisia (haja-asutusalueella ei ole tontteja, vaan tiloja).

Oikeastaan haaveen varsinainen toteutus on vasta alkamassa. Elinikäinen projekti, jonka otamme juhlallisesti 1.helmikuuta vastaan, tulee määrittämään vapaa-aikaamme toivottavasti eläkepäiviimme saakka. Tähän blogiin tulememme kirjaamaan asumisemme vaiheita remonteista ihan vain olemiseen.