Purkamisesta rakentamiseen

Kyllähän se kestikin, nimittäin se lattioiden purkaminen. Purku jatkui etukamarista kohti keittiötä, josta muovimatto ja lastulevykerroksen alta löytyi hieman muita lattioita enemmän kulunut ruskea puulattia. Keskellä lattiaa löytyi lisäksi reilun kokoinen reikä, jonka paikkasimme kuivalla puunpalalla - enää pakkelia ja maalia vailla. Keittiöstä emme saaneet vielä kaikkia levyjä pois, sillä reunimmaiset levyt menevät keittiön tiskialtaan alle, jonka siirtämiseksi täytyisi katkaista vedet. Tämä ongelma korjaantuu helposti, kun putkimies käy asentamassa keittiöön palloliittimet muiden töiden ohella.

Keittiömme saa muutenkin uutta ilmettä. Olemme hankkineet useamman vanhan mallisen keittiön kaapiston, joita on tarkoitus kunnostaa ja yhdenmukaistaa toimivaksi, mutta vanhannäköiseksi keittiöksi.  90-luvun keittiön kaapit puretaan pois ja tilalle tulee vähän tunnelmaan paremmin sopiva allaskaappi sekä astiakaappi. Tupakeittiön toiselle reunalle, idän puoleiselle seinälle löysimme Västervikistä kohtuullisen halvalla kaksi metriä leveän alakaappijärjestelmän sekä korkean ja kapean yläkaapin. Näistä tulee vielä varmasti hienot :)

Kaapistoihin on tarkoitus hankkia puiset tasot, jotka osaltaan sitovan keittiön yhdeksi kiinteäksi kokonaisuudeksi, joka kuitenkin seisoo erillään varsinaisesta ruokailutilasta. 

Lattianpoistoprojekti jatkui lopulta yläkerrasta. Tulevan kodinhoitohuoneen lattia sekä loput yläkerran toisesta huoneesta oli päällystetty ajan mukaisesti lastulevyillä ja muovimatolla. Haastavaksi varsinkin toisen huoneen purkamisesta teki se, että levyjen (joka ikisen) reunoille oli lisäksi pursotettu sikafleksiä narinan kitkemiseksi. Tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta purku-/irroitustyön se teki lähes epämiellyttäväksi. Onneksi Alexander Ovetschkin oli purkuapuna toisessa huoneessa ja muuan ruotsin kielen opiskelija toisessa. Pitkällisen prosessin ja etelästä saapuneiden (I & Ä) kanssa suoritetun siivouspäivän jälkeen saimme molemmista huoneista esille sen kaltaiset puulattiat, joita osasimme odottaakin. Nämä lattiat vaativat jonkin verran enemmän pohjatyöstöä kuin alakerran lattiat ennen maalausta. 

Kun lattiat tulivat kutakuinkin putsatuiksi aloitimme kodinhoitohuoneen pohjavalmistelut. Purimme yläkerran keittiöstä pois mm. hellan sekä sen takana sijaitsevat kaakelit. Jatkoimme kaakelinpoistoa myös varsinaiseen muuriin, jonka edestä poistimme vanhan talon arvokkuuteen huonosti sopineen kamiinan. Myös muurin kaakelit saivat lähteä, vaikkakin tuloksena olikin reilu määrä kaakelin palasia ja vielä enemmän laastipölyä. Päätimme kuitenkin ottaa esiin koko muurin ja putsasimme myös vanhan rapatun pinnan aina tiileen saakka. Muurin tiiletkin kertoivat omaa kieltään entisajan kierrätyksestä - tiilet ovat todennäköisesti peräisin samasta paikasta kuin hirsirunkokin (tod. näk. 1700-1800 luvulta). Poistaessamme uunin yläpuolista liesituuletinta, oli ilta täynnä yllätyksiä. Ensinnäkin liesituulettimen poistoaukon suulta löysimme vapaasti arvioituna n. viiden linnun kuivuneet raadot. Lisäksi kekoa koristi vielä yksi oravan raato. Tämä löytö vahvisti, että täytyypä käydä keväällä hyvissä ajoin laittamassa poistoputken päähän ritilä. Liesituulettimen yläpuolella oli kotelossaan myös jonkun talon asukkaan entinen pullojemma, josta löysimme vanhoja (tyhjiä) lasipulloja. Ehkäpä ne olivat olleet siellä "koristeena" ;)

Kodinhoitohuoneen rakentaminen on nyt seuraavaksi ajankohtaista. Tarvikkeet tuli hankituksi rungon pystyttämiselle sekä seinien äänieristämiselle ja levyttämiselle. Löysimme me myös vanhan tilaan sopivan oven karmeineen, joka mitoiltaan vaatii pientä käyttäjälähtöistä notkeutta (175x85). Matala ovi sopii kuitenkin hyvin yläkertaan, jossa kattokorkeus on vain 220. Tarkoitus on nostaa karmia lattiasta n. 5-10cm, jolloin kynnyskorkeus kasvaa, mutta mahdolliset otsalohkovammat toivottavasti vähenevät. Tästä tulee hyvä!

Sitten vielä lopuksi on syytä kiittää kaikkia niitä, jotka ovat omalla toiminnallaan antaneet merkittävän panoksen kotimme rakentamisessa jo tässä vaiheessa. Monet ovat olleet apuna niin varsinaisessa purkamisessa, kuin myös suunnittelussa ja ihan "vain" siivouksessakin. Alamme hiljalleen tottua ajatukseen, että tässä on nyt tuleva kotimme. Työtä on vielä paljon, mutta projekti kuitenkin etenee. Tervetuloa käymään ja katsomaan! Tarjoamme ovella työhanskat ja ehkä jossain vaiheessa kahvitkin keitämme (kunhan saamme keittimen tuoduksi).

Laskiaistiistaita tulevassa kodissa

Koska pulkkamäki oli tällä kelillä vain toivotonta haaveilua, päätimme lähteä viettämään tämän vuoden laskiaistiistaita mukavasti uuteen kotiin. Valmistimme ennen lähtöä reilun kokoisen pullataikinan, josta oli tarkoitus pyöritellä hyvän kokoisia pullia lasten kanssa. Perille päästyämme jatkui pullan leivonnan yhteydessä luonnollisesti myös talon jokakertainen lämmittäminen sekä puulattian esillekaivuu etukamarin osalta. 

Pullanleivonta sujui rauhallisissa merkeissä. Lapset pyörittelivät sopivan kokoiset pullat, voitelivat ja laittoivat sokerit. Sitten vain uuniin. Ensimmäisistä tuli hyviä. Toisten kohdalla keskityttiin enemmän lattialevyjen irtirepimiseen ja pönttöuunien tulien kohentamiseen.

Lattiaprojekti eteni tänään siis etukamariin (olohuoneeseen), jonka muovimaton alta löytyi ensimmäistä kertaa tässä projektissa lastulevyä. Reunalistan alle oli asetettu löydettäväksi markan kolikko vuodelta 1994, joten tämä kattaus oli vielä suhteellisen tuore. Toisaalta, levyt oli naulattu kiinni hyvinkin tiheästi ja syvään. Tämä teki purkamisesti hieman hitaampaa ja lastulevyn palasia olikin siellä täällä. Purettavaksi määrättiin myös etukamarin vaatekomero, jonka katsoimme tässä tapauksessa olevan tarpeeton, sillä vastaavanlainen komero löytyy jo peräkamarista. Purimme kaapin appiukon kanssa pois illan viimeisinä tunteina. Tässäkin tapauksessa komeron rungon lujuus oli kuormaan nähden täysin ylimitoitettu seitsemän tuuman nauloineen..

Saimme siis myös vieraita läheltä naapurista, kun appiukko ja anoppi tulivat nauttimaan herkkupöydän antimista. Tämän lisäksi appi asensi rappukäytävän sähkökaapille lisäkeskuksen, joihin mm. myöhemmin tehtävän yläkerran kodinhoitohuoneen ja wc:n lattialämmitykset liitetään. Mukava oli katsella ammattilaista puuhassaan.

Päivän tavoite tuli siis saavutetuksi. Nyt on etukamarissakin hienot viimeistelyä vailla olevat puulattiat. Ja pullatkin (ne vaaleammat) tuli syödyksi :)

             

 

Puulattiat löydetty!

Viikonlopun projektina oli päästä käsiksi lopullisiin lattiamateriaaleihin. Kuten monesti 60–90 -luvuilla, oli tähänkin taloon asennettu mielipiteitä jakavat muovilattiamatot - luonnollisesti kaikkiin huoneisiin. Meidän mielestämme taas puutalon lattioiden kuuluu olla puuta. Uusien puulattioiden hintaa emme olleet budjetoineet remonttiin, sen verran tähtitieteellisiä summia siihen(kin) saisi kulumaan näillä neliöillä. Olimme kuitenkin saaneet vihiä myyjältä, että ainakin alakerrassa voisi olla olemassa muovimattokerrosten alla alkuperäiset puulattiat. Näitä puulattioita päätimme siis lähteä metsästämään.

Ennen muovimattojen purkua oli selvitettävä, onko kaiken alla tosiaankin puuta. Olimme avanneet alakerran kylmän eteisen lattian jo aiemmin viikolla. Onneksemme ainakin tämä pieni tila oli kaipaamaamme leveää pontattua lattialautaa. Innokkaasti jatkoimme purku-urakkaa myös yläkerran kylmään eteiseen, jonka alla ollut pontattu lauta vaikutti sinänsä käyttökelpoiselta, joskin se oli täysin käsittelemätöntä. Varmastikaan sitä ei oltu alunperin suunniteltu käytettäväksi sellaisenaan, sillä lauta oli kapeampaa ja raot paikoin reilusti suurempia. Toisaalta yläkerran alla ei ole kylmää alapohjaa, joten hieman suuremmat lankkujen raot eivät sinänsä suurta hallaa tee esim. vedon kannalta.

Siirtyessämme alakerran lämpimiin tiloihin täytyi varmistaa, että puulattia tosiaan on olemassa, ja ettei sen alta löydy mitään yllättävää. Olemme lukeneet kauhutarinoita siitä, kuinka monessa talossa alkuperäisen lattiamateriaalin esiin kaivamisen jälkeen on taloon kulkeutunut lattialankkujen raoista kostean alapohjan ummehtunut tuoksu, mitä ei ole saatu pois muuta kuin vaihtamalla koko lattia eristeineen. Pahimmissa tapauksissa on lattian ja tuulettuvan alapohjan (rossipohjan) välissä tosiaan käytetty eristeenä sellaista eloperäistä materiaalia (esim. sammal?), joka ikääntyessään ja kostuessaan helposti luovuttaa ilmaan kaiken maailman itiöitä ja hiukkasia. 

Purimme siis olohuoneen nurkkakomeron lattiasta muovit ja kovalevyt pois. Alla oli kaunis ja sileä puulattia ilman merkkiäkään kulumisesta. Katsoessani alimman muovimattokerroksen alle, löytyi siitä valmistusvuosi 1949. Kun ottaa huomioon talon valmistusvuoden 1936, eivät alkuperäiset puulattiat ole olleet esillä kahtakaankymmentä vuotta ennen joutumistaan vuosikymmenien pimeyteen. Tämä siis antoi toivoa siitä, että lattiat voisivat olla pinnaltaan hyvässä kunnossa. Seuraavaksi päätimme appiukon ohjeistuksella varmistaa lattian alla olevan eristyken kunnon ja käytetyn materiaalin leikaamalla palan lattiasta pois keittiön nurkkakaapin pohjalta. Alta paljastui  paksu ja kuiva puru-/lastusekoitekerros, johon oli lisätty hieman jännää "hölynpölyä" eli ureaformaldehydivaahtoa. Tätä ainetta lisättiin moniin Suomen taloihin lattian eristyksen parantamiseksi menneinä vuosikymmeninä. Vikana siinä oli vain se, että todellisuudessa aine ei eristänyt juuri ollenkaan. Ainetta markkinoivat monet kiertokauppiaat ja työporukat sitten puhalsivat sitä alapohjan eristeeksi joko lattiaan tai ulkovuoraukseen porattujen reikien kautta. Yksi näiden reikien peittotapeista näkyy myös yllä olevassa kuvassa.

Rohkaistuneina keittiön ja olohuoneen lattiamateriaaleista aloitimme lasten kanssa purkamaan tulevan alakerran makuuhuoneen lattiaa. Muovimattokerroksen, kuitulevyn ja suojapaperin alta löytyi hieman toisen värinen, aikanaan pellavaöljymaalilla maalattu, lattia hyvin leveine lankkuineen. Purkamisessa oli kuitenkin oma tekemisensä, sillä emme halunneet pölyttää tilaa repimällä muovimattoa erikseen, vaan ottamalla levy ja muovimatto irti aina yhtenä kappaleena. Lisäksi lattiaan lyödyt levyt olivat kiinni niin monella naulalla neliötä kohti, ettei rakennusaikana ole ilmeisesti ollut pula-ajasta tietoakaan. Näiden naulojen irrottamisessakin meni hyvä tovi. Onneksi tytöllä pysyy sorkkarauta kädessä. 

.

Alku

Väli

Loppu

Reipas ja työntäyteinen päivä

Tänään vietimme erittäin mielekästä vapaapäivää sekä opinnoista että töistä. Pakkasimme auton aamulla täyteen työkaluja ja suuntasimme talolle. Matkalta nappasimme mukaan lumikolan, sillä lunta oli satanut toissapäivänä n. 10-15cm. Ja kolattavaahan täällä riittää. Suuren pihan lisäksi kolattava oli myös talolle johtava tie n. 100m. Onneksi talon rouva on rautaisessa kunnossa ja osaltaan lievitti isännän urakkaa. Aikaa lumitöihin kului kuitenkin reipas tunti pihipiirin ihastelutauot mukaanlukien.

Tämän jälkeen siirttyimme tutkimaan talon ulkorakennuksen aarteita. Vanhan pesutuvan vintiltä löytyi reilu kasa vanhoja ikkunoita. Valitettavasti nämä ikkunat eivät vastanneet mitoiltaan akuutisti ikkunoita kaipaavaan kylmään eteiseen. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että saimme myöhemmin tänään kuulla ikkunoiden olevan peräisin läheisestä Åminneborgin kartanosta, josta itse talomme hirsirunkokin on aikoinaan siirretty 30-luvulla. Katsotaan, jospa keksisimme ikkunoille vielä joskus käyttöä - lasikuisti on tulevaisuuden rakennuslistalla..

Nadja irrottaa levyjen pikkunauloja

Sisällä aloitimme purkutyöt kylmästä eteisestä. Kellarin luukun reunasta olimme jo aiemmin havainneet, että vanhan muovimaton alla näyttäisi olevan hienot ja leveät lankkulattiat. Koska eteisen lattiamateriaali oli sen verran hirveä (ruskeankirjava kulunut muovimatto), ei ajatuksesta purkutekoihin kulunut kovinkaan kauan. Sorkkarauta käteen ja muovimattoa sekä alla olevaa kovaleijonalevyä siis irrottamaan. Levyt lähtivät nätisti irti, eikä muovimattoa tarvinnut erikseen repiä irti. Hyvä niin, sillä vanhat muovimatot tapaa olla lujasti asbestipitoisella liimalla kiinni. Tämän kuorikerroksen alta löytyi kuin löytyikin komea ja lujaponttinen lautalattia. Tätä on sitten myöhemmin keväällä mukava hioa ja maalata.

Päivän kohokohta oli nuohoojan saapuminen. Harmi vaan, että saapui liian aikaisin. Olimme nimittäin juuri vanhassa kodissa syömässä, kun puhelin soi. "Missäs isäntä menee? Tulin just katolta alas ja piippuha on ku uusi!". Nuohooja päätti saapua paikalle tuntia sovittua aiemmin, mikä olikin ihan hyvä asia näin jälkikäteen ajatellen. Kadoksissa ollut isäntä palasi talolle hyvin pian ja nuohooja aloitti sisällä pönttöuunien nuohouksen. Tämä nokikolari teki loistavaa työtä ja antoi hyviä vinkkejä hormin kunnossapitoon sekä uunien lämmitykseen. Lähes kahden tunnin työstä tunnin veloitus. Oli melko puheliasta sorttia tämä "musta mies" muutenkin. Lopputuloksena saimme kuin saimmekin käyttöluvan neljälle tulisijalle. Valitettavasti yläkerran pönttöuuni on tullut tiensä päähän ja vaatii välittömiä korjaustoimenpiteitä käyttöönottamiseksi. Tämä oli ennakkoon aavistettavissa, mutta budjettiin sitä ei ole mahdutettu. Voi olla, että tämä lämmityskausi mennään yläkerran osalta pelkällä kamiinalla.

Muutaman nuohousluukuissa poltetun sanomalehtitupon jälkeen oli aika laittaa valkeat itse tulipesiin. Oli mukava huomata, kuinka veto hormissa oli kohdillaan. Lämpö levisi avonaisista luukuista tilaan nopeasti. Valitsemamme lämmitysmuoto on siis työläs, mutta tunnelmallinen. Tie tulisijojen ja puuvaraston välillä tulee kyllä jatkossa tutuksi. Kuitenkin kaiken vaivan jälkeen voi sitten joskus kuvitella istuvansa tässä tulen äärellä ja ihmetellä kaikkea menoa maan ja taivaan väliltä, sekä nauttia lämmöstä :)

Retkellä uudessa kodissa

Nyt vihdoin koitti se päivä, kun talo on virallisesti meidän. Kaupan yhdeydessä siirtyi samalla  mukavat 5000m2 maata siihen ympärille hoidettavaksi. Vaimon ollessa töissä, emme me lasten kanssa malttaneet olla lähtemättä tarkemmalle tutustumisretkelle uuteen kotiin. Lapset odottivat kovasti pääsevänsä leikkimään pihapiiriin sekä suunnittelemaan omien huoneidensa järjestystä. Pakkasimme evääksi kuumaa maitokaakaota sekä välipalakeksejä. Auto oli muutenkin täysi, kun mukaan piti saada mahtumaan kaksi lämpöpatteria sekä ilmastointikanavan eristerulla..

Takapihan puutarhaa

Päivä sattui olemaan vielä kaiken lisäksi aurinkoinen, ettei valostakaan ollut puutetta. Saavuimme talolle parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun iltapäiväaurinko paistoi hienosti metsänreunasta keittiön ikkunoihin. Laitoimme lasten kanssa patterit laulamaan viileämpiin huoneisiin ja lähdimme tutkimaan tilamme aarteita. Paikansimme takametsästä parhaimmat majapuut kesän rakennusprojektia varten. Lisäksi tutkimme, mitä kaikkia eläimiä maillamme liikkuu. Ainakin kaikkea jänisten ja kettujen kokoisia tulemme varmasti tulevaisuudessa näkemään. Sitten sitä onkin mukava istuskella keittiössä ja katsella pupujen vierailuja porkkanamaan reunalla.

Suuntasimmekin sisälle meidän pienelle eväsretkelle. Kuuma kaakao maistui ainakin hieman flunssaiselle pojulle. Istuimme keittiössä ja lapset päivittelivät, emmekö voisi muuttaa jo. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Yläpohja kaipaa lisäeristystä, kellariin asennetaan lämminvesivaraaja, talo liitetään kunnalliseen viemäriverkkoon ja yläkertaan rakennetaan kodinhoitohuone. Näiden lisäksi on ohjelmassa vaikka minkälaista kaikkea pientä puuhaa, joita on tarkoitus tehdä myös asumisen yhteydessä.

Seuraavaksi projekti jatkuu nuohoojan vierailulla keskiviikkona. Toivotaan saavamme käyttölupa ainakin neljälle tulisijalle. Sen viidennen, yläkerran pönttöuunin, tulipesä kaipaa pientä muurarin paikkausta. Lisäksi talon piippu kaipaa kyllä hattua tulevaisuuden vahinkojen välttämiseksi. Niiden suhteen aikataulu on vielä avoin, joskin ne olisi mukava saada kuntoon ennen muuttoa.

Tekemistä riittää ja kaikki apu otetaan kyllä vastaan. Puutarhaa lasten kanssa tutkiessamme totesimme sen olevan laajemman parantelun tarpeessa. Siispä pidämme alkukesästä puutarhatalkoot, kunhan kevätkasvu on lähtenyt hyvin käyntiin.

Juuri nyt on kuitenkin aikaa hetki nauttia ja antaa mielen levätä siinä ajatuksessa, että tänne me jäämme :)

"Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa".

Ylläoleva lausahdus on omalla laillaan täyttä totta. Onneksi köyhällä on kuitenkin varaa ostaa kallis tuote käytettynä (halvalla). Meillä yhden oikeissa töissä käyvän taloudessa on otettava huomioon, että menot eivät voi olla kovinkaan suuret. Onneksi monet ihmiset ymmärtävät käytettyjen ja ylimääräisten tavaroiden myyntiarvon. Me olemme oppineet ymmärtämään niiden käyttöarvon.  

Kun pohdimme talon ostoa tammikuussa, mietimme kauttaaltaan talossa tehtävien remonttien tarvetta. Perehdyimme iltaisin lasten jo nukkuessa vanhojen talojen ominaisuuksiin sekä korjausmenetelmiin. Netti onkin täynnä monenlaisia remonttivinkkejä ja -ohjeita, kunhan niitä seuloo hieman terveellä maalaisjärjellä. Vanhaa taloa remontoidessa ja asuttaessa on tehtävä itselleen selväksi, ettei vanhaa pidä rakentaa uusien rakennusohjeiden mukaisesti. Löysimme siis myös lukuisia ohjeita siitä, miten remontoida itselleen perustavanlaatuisia ongelmia. Onneksi ohjeet olivat pääpiirteittäin ihan käyttökelpoisia. Hyvää informaatiota löytyi mm. Perinnemestari.fi-sivustolta.

Yläkerran keittiö

Tärkeimpänä ohjeistuksena vanhan korjaajat pitävät sitä, ettei tule remontoida mitään kunnossa olevaa. Tämä lausahdus tietenkin viittaa talon perusrakenteisiin, ei niinkään sisustuksellisiin pintoihin. Meidän remonttitarve onneksi tulee ainakin toistaiseksi käsittämään ennemänkin pintoja kuin rakenteellisia osia. Poikkeuksena kodinhoitohuone, jonka aiomme rakentaa yläkerran keittiön paikalle. Keittiön kalusteet itsessään tulevat palvelemaan kodinhoitohuoneen kaappitilana sekä työtasona - ovien levyt menevät vaihtoon. Vasemmalla olevan uunin tilalle tulee ensihätään pesukone ja jossain vaiheessa myös kuivausrumpu. Tämä kaikki siis tullaan rajaamaan omaksi huoneekseen kevyin väliseinin. 

Tarkoituksenamme on siis tehdä taloon tarvittavia perusparannuksia ja korjauksia pitkällä aikavälillä. Tärkeimmät, mm. lämminvesivaraaja sekä kunnallinen viemäriliitäntä, hoidamme kuntoon jo ennen muuttoa. Muut perusparannukset on tarkoitus toteuttaa asumisen yhteydessä.

Rakennustarvikkeitakin voi saada halvalla. Marssimalla rautakauppaan ja maksamalla sen, mitä pyydetään, voi pienikin remontti tulla kalliiksi. Meissä on kuitenkin 50% laihialaisverta, mikä ei anna lupaa maksaa kaikesta listahintaa. Remonttikustannusten minimoiminen alkoikin meillä siitä, että budjetoimme kaiken mahdollisen "listahinnoilla". Tämän jälkeen pohdimme, mitä kaikkea näistä voi toteuttaa käytetyillä tai ylimääräiseksi jääneillä materiaaleilla. Lisäksi avasimme suumme ystäviämme ja  tuttujamme kohdatessa, jolloin edessämme avautui uudenlaisia kontakteja. Selailemme myös jatkuvasti nettikirpputoreja mm. tori.fi sekä findit.fi, joiden kautta olemme löytäneet mm. tuuletuskanavan käyttämättömät eristeet (kaupasta 120€, ylijäämänä 40€). Huomenna käymme katsomassa kenties sopivaa sohvakalustoa. Työkaverilta ylimääräiseksi jääneet puhallusvillasäkitkin tulevat tarpeeseen, kunhan hinnasta sovitaan. Hankintalistalla ovat vielä ainakin suihkukaappi, pesualtaan alle tuleva lipasto, lavuaari sekä lattiakaakelit wc-tilaan ja kodinhoitohuoneeseen. Parasta tässä kierrätys/uusiokäyttö -kuviossa on toistaiseksi ollut se, että meidän ei ole kertaakaan tarvinnut tinkiä meidän tyylistä eikä hinnastakaan.

Jos sinulla on antaa vinkki ylijääneistä rakennustarvikkeista tai sisustusmateriaaleista, kerro toki :)

Lähellä kaupantekopäivää

Vielä muutama päivä ja yksi suurimmista päätöksistämme käy toteen - ostamme ensimmäisen kotimme! Eikä mitä tahansa kotia, vaan arvokkaan vanhuksen, hirsirunkoisen omakotitalon. Vuosien haaveilu ja suunnittelu käy jopa hieman itsellemmekin yllättäen toteen.

Me 2007

Aloitimme omakotitalosta unelmoinnin jo seurusteluaikoinamme vuosikymmen sitten. Katselimme vanhoja taloja nuoruuden sinisilmin ja haaveilimme sellaisen ostamisesta paikasta riippumatta - kunhan talo olisi hieno. Alle parikymppiset talovanhuksista haaveilevat saivat asuntonäytöissä osakseen lievää hymyilyä. Aika ei ollut kuitenkaan tuolloin oikea ja lastemme syntymät siirsivät opiskelevan pariskunnan suunnitelmia tuonnemaksi. Muutimme opintojen perässä kotoa pois ja lapsuuden tuttu asumismuoto muuttui vieraammaksi elementtiasumiseksi. Kerrostaloelämän hyvät ja huonot puolet tulivat tutuiksi.


Kuitenkin noin reilu vuosi sitten teimme päätöksen muuttaa vuosien poissaolon jälkeen takaisin synnyinseudullemme Pohjanmaalle. Päätöstä vauhdittivat mm. vanhemman lapsemme koulunkäynnin aloitus sekä meistä sen pidempään opiskelleen opiskelujen jatkuminen Vaasassa. Vuokra-asumiseen tottuneena muutimme luonnollisesti vuokra-asuntoon, joskin hieman ilmavamman oloiseen rivitaloon. Asetuimme aloillemme ja toivoimme löytävämme unelmiemme kodin samasta kylästä, aloittihan tyttömme koulunkäynninkin lähikoulussa. Kävimme niissä muutamassa asuntonäytössä, joita kylällämme järjestettiin syksyn ja alkutalven aikana, mutta näin "lähellä" kaupunkia ei rahalle saatava vastine oikein miellyttänyt meitä. Toki myynnissä oli pari meidänkin makuun sopivaa omakotitaloa, hinnat olivat vaivaiset 700–800 000€.

Juuri ennen joulua saimme kuulla, että lastemme mummun ja paapan kylällä, tästä n. 10km eteläänpäin, on hiljaisessa myynnissä vanha omakotitalo. Hiljainen myynti tarkoitti sitä, että pari kyläläistä tiesi talon tulevan myyntiin. Tämä tieto tavoitti myös meidän - kiitos mummun ja paapan. Tämä talo ei ollut meille täysin tuntematon, sillä vuosia aiemmin, kyseisellä alueella metsäretkellä ollessamme, olimme "erehdyksessä" ajautuneet sen pihapiiriin. Ihastelimme yhdessä talon taitekattoa sekä suunnattoman leveitä nurkkalautoja. Ihastuimme talon malliin sekä kauniiseen pihapiiriin. Tämä talo kävi silloin tällöin vuosien varrella mielessämme ja vilahti keskusteluissamme haaveilessamme vanhoista ja hienoista taloista. Kuitenkin nyt yhtäkkiä pääsimme tutustumaan siihen aivan uudesta näkökulmasta. Nyt emme olleet muualla, nyt olimme täällä - ja nyt tämä talo voisi olla kotimme!?!

Kävimme pariin otteeseen katsomassa taloa heti joulun jälkeen. Toisen kerran jälkeen pankki lupasi laskea vähäiset roposemme ja lupasimme myyjälle pohtia vakavasti talon ostoa.
Omakotitaloasuminen oli meille molemmille entuudestaan tuttua - tosin lapsuudesta ja nuoruudesta katsottuna. Yhtäkkiä se, mitä piti omakotitaloasumisen hienoutena ja hyvänä puolena, yrittikin näyttäytyä epävarmuustekijänä ja mahdollisena uhkana. Keskustelimme päivien ajan, onko meistä tähän? Riittääkö varat? Jaksammeko jatkuvaa puurallia ja pönttöuunien patinaa? Mitä jos talo onkin nykytrendin mukainen homepommi, josta käteen jää vain velka ja arvoton pantti? Kun tuli aika tehdä päätöksiä, ei vuosien romanttiset haaveet yhtäkkiä tuntuneetkaan painavan vaakakupissa paljoakaan, realiteetit sitäkin enemmän. Tilannetta pahensi vielä se, että pankki myönsi meille lainan..

Joskus on vain otettava riskejä. Joku tietenkin voisi kyseenalaistaa, kannattaako niitä ottaa tavallisen ihmisen suurimpien hankintojen kohdalla. No, vanha talo on tavalla tai toisella aina riski. Toisaalta se on myös mahdollisuus - elämäntapa. Myyjä teetti mielenrauhaksemme kuntotarkastuksen, joskaan sen sisältö ei tuonut valtavasti uutta tietoa. Kaikki oli kuivaa eikä kosteusvaurioista ollut merkkejä.

Mielessä pyörivät vielä kysymykset pidentyvistä työ- ja koulumatkoista, tytön koulun vaihtumisesta, asettumisesta uuteen asuinkuntaan sekä paljon muusta. Ennen kauppakirjan kirjoittamista hankimme toisen autonkin kulkemisen helpottamiseksi.
Oikeastaan on mahdotonta sanoa, missä kohtaa varsinainen päätös pääsi syntymään. Kenties viimeistään siinä, kun allekirjoitimme lainasopimuksen. Sekään ei varsinaisesti vielä sitonut meitä asuntokauppaan, mutta tässä vaiheessa kaikki oli jo selvää. Meistä tulee tilallisia (haja-asutusalueella ei ole tontteja, vaan tiloja).

Oikeastaan haaveen varsinainen toteutus on vasta alkamassa. Elinikäinen projekti, jonka otamme juhlallisesti 1.helmikuuta vastaan, tulee määrittämään vapaa-aikaamme toivottavasti eläkepäiviimme saakka. Tähän blogiin tulememme kirjaamaan asumisemme vaiheita remonteista ihan vain olemiseen.