Reipas ja työntäyteinen päivä

Tänään vietimme erittäin mielekästä vapaapäivää sekä opinnoista että töistä. Pakkasimme auton aamulla täyteen työkaluja ja suuntasimme talolle. Matkalta nappasimme mukaan lumikolan, sillä lunta oli satanut toissapäivänä n. 10-15cm. Ja kolattavaahan täällä riittää. Suuren pihan lisäksi kolattava oli myös talolle johtava tie n. 100m. Onneksi talon rouva on rautaisessa kunnossa ja osaltaan lievitti isännän urakkaa. Aikaa lumitöihin kului kuitenkin reipas tunti pihipiirin ihastelutauot mukaanlukien.

Tämän jälkeen siirttyimme tutkimaan talon ulkorakennuksen aarteita. Vanhan pesutuvan vintiltä löytyi reilu kasa vanhoja ikkunoita. Valitettavasti nämä ikkunat eivät vastanneet mitoiltaan akuutisti ikkunoita kaipaavaan kylmään eteiseen. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että saimme myöhemmin tänään kuulla ikkunoiden olevan peräisin läheisestä Åminneborgin kartanosta, josta itse talomme hirsirunkokin on aikoinaan siirretty 30-luvulla. Katsotaan, jospa keksisimme ikkunoille vielä joskus käyttöä - lasikuisti on tulevaisuuden rakennuslistalla..

Nadja irrottaa levyjen pikkunauloja

Sisällä aloitimme purkutyöt kylmästä eteisestä. Kellarin luukun reunasta olimme jo aiemmin havainneet, että vanhan muovimaton alla näyttäisi olevan hienot ja leveät lankkulattiat. Koska eteisen lattiamateriaali oli sen verran hirveä (ruskeankirjava kulunut muovimatto), ei ajatuksesta purkutekoihin kulunut kovinkaan kauan. Sorkkarauta käteen ja muovimattoa sekä alla olevaa kovaleijonalevyä siis irrottamaan. Levyt lähtivät nätisti irti, eikä muovimattoa tarvinnut erikseen repiä irti. Hyvä niin, sillä vanhat muovimatot tapaa olla lujasti asbestipitoisella liimalla kiinni. Tämän kuorikerroksen alta löytyi kuin löytyikin komea ja lujaponttinen lautalattia. Tätä on sitten myöhemmin keväällä mukava hioa ja maalata.

Päivän kohokohta oli nuohoojan saapuminen. Harmi vaan, että saapui liian aikaisin. Olimme nimittäin juuri vanhassa kodissa syömässä, kun puhelin soi. "Missäs isäntä menee? Tulin just katolta alas ja piippuha on ku uusi!". Nuohooja päätti saapua paikalle tuntia sovittua aiemmin, mikä olikin ihan hyvä asia näin jälkikäteen ajatellen. Kadoksissa ollut isäntä palasi talolle hyvin pian ja nuohooja aloitti sisällä pönttöuunien nuohouksen. Tämä nokikolari teki loistavaa työtä ja antoi hyviä vinkkejä hormin kunnossapitoon sekä uunien lämmitykseen. Lähes kahden tunnin työstä tunnin veloitus. Oli melko puheliasta sorttia tämä "musta mies" muutenkin. Lopputuloksena saimme kuin saimmekin käyttöluvan neljälle tulisijalle. Valitettavasti yläkerran pönttöuuni on tullut tiensä päähän ja vaatii välittömiä korjaustoimenpiteitä käyttöönottamiseksi. Tämä oli ennakkoon aavistettavissa, mutta budjettiin sitä ei ole mahdutettu. Voi olla, että tämä lämmityskausi mennään yläkerran osalta pelkällä kamiinalla.

Muutaman nuohousluukuissa poltetun sanomalehtitupon jälkeen oli aika laittaa valkeat itse tulipesiin. Oli mukava huomata, kuinka veto hormissa oli kohdillaan. Lämpö levisi avonaisista luukuista tilaan nopeasti. Valitsemamme lämmitysmuoto on siis työläs, mutta tunnelmallinen. Tie tulisijojen ja puuvaraston välillä tulee kyllä jatkossa tutuksi. Kuitenkin kaiken vaivan jälkeen voi sitten joskus kuvitella istuvansa tässä tulen äärellä ja ihmetellä kaikkea menoa maan ja taivaan väliltä, sekä nauttia lämmöstä :)